Transmoderni toivo siivittää luovuuden johtamista

Jälkiteollisen yhteiskunnan toimintaa leimaa arvoperusteinen johtaminen, jossa johtajuus jakautuu dynaamisissa organisaatioissa ja verkostoissa yhteisöllisesti. Arvojohtaminen kumpuaa yhteisten arvojen ja arvopohjan tarpeiden tiedostamisesta ja tunnistamisesta ja ymmärtämisestä. Visionäärinen arvojohtaminen edellyttää arvojen valintaa ja sisällöllistä määrittelyä. Strateginen arvojohtaminen puolestaan sitoo yhteisön arvot organisaatiokulttuuriin, jotka joukko yhdessä ankkuroi jokapäiväiseen toimintaan ja jotka yksilö valitsee käyttäytymismalleikseen. Luovien alojen arvojohtamisessa vapaus ja vastuu korostuvat yhdessä prosessiasiantuntijuuden, yhteisöllisyyden ja verkostojen kanssa.

Jatkuvassa muutoksessa luovuus ja talous vaativat rinnalleen inno­vaatioita, joiden avulla tulevaisuuden taloudellinen tuottavuus saattaa lisääntyä. Innovaatiolla tarkoitetaan uusien, luovasti yhdisteltyjen merkitysten saattamista yhteisön sosiaalisiksi käytän­nöiksi. Siinä missä luovuus on yksilön ajatusmaailman sisällä kulkeva tiedollinen ja ajatuksellinen prosessi, innovaatio on ihmisten välinen, sosiaalinen prosessi. Innovaatioprosessissa luovuus on ideoiden tuot­tamisen edellytys, mutta innovaatioprosessi sisältää uuden idean kehittämisen ohella myös sen siirtämisen käytäntöön. Uuden idean toteuttaminen on aina sosiaalinen, yhteistyötä vaativa ilmiö. Kaikki innovaatiot eivät välttämättä ole luovia; tiivistäen luovuus viittaa ideoiden kehittämiseen, innovaatio rahan tekemiseen niiden avulla.

Tulevaisuuden innovaatioita sen kummemmin kuin strategioita ei voida toteuttaa vanhentuneiden johtamismallien avulla vaan alati muuttuva työelämä vaa­tii uudenlaista johtajuutta. Jatkuvan prosessin toimintaympäristössä ja erityisesti luo­villa toimialoilla tarvitaan uusia lähestymistapoja tieto-, merkitys- ja osaa­mispääoman kehittämiseen, missä johdon roolina on tilaisuuksien ja mahdollisuuksien luominen. Ne edistäisivät luovien, tietoa tuottavien yhteisöjen muodostumisen yrityksessä ja yritys­ten sidosryhmäverkoissa. Dy­naaminen muutos edellyttää organisaation johdolta kykyä tunnis­taa, tulkita ja ymmärtää toimintaympäristön lisäksi organisaation sisäisen toimintakulttuurin keskeisiä arvoja ja kulttuurisia piirteitä.

Organisaation menestyminen muuttuvassa toimintaympäristössä vaatii etenkin ihmisten väliseen vuorovaikutukseen ja luottamukseen ja näiden avulla vahvaan johtamiseen perustuvaa organisaatiokulttuuria. Jatkuvan vuorovaikutuksen sekä tiedonkulun integroimisen mahdollistaminen ja tukeminen on ensiarvoista sekä organisaatioiden että erilaisten yhteistyömuotojen toiminnassa. Keskustelupainotteisiin, organisaation rakenteitakin parhaiten kehittäviin johtamismalleihin pääsemiseksi sekä johtajien että organisaation jäsenten tulisi hallita johtamisoppeja ja -teorioita. Usein uudet, kontekstissaan käyttökelpoiset johtamismallit ovat näet vanhojen, toimivaksi osoittautuneiden mallien sovelluksia. Vahvaan, tuloksekkaaseen ja samalla motivoivaan johtajuuteen on päästävissä ilman ylhäältä alas –menettelyä.

Johtaminen - vastuullista yhteisöllistä vallankäyttöä

Johtamisen menetelmät ovat vallan työkaluja, joiden avulla rajoitetaan yksilöiden oloja ja samalla heitä muokataan subjekteina. Yhtäältä organisaation vallan ja ohjauksen tarpeet sekä organisaatiossa toimivan yksilön itsenäisyyden tarpeet saattavat olla ristiriidassa keskenään, ja usein yk­silötason arvojen ja tiedon muuttaminen organisaatioiden eduksi ei ole helppoa. Tarvitaan epävarmuuden sietämistä, vanhojen toimintamallien re­hellistä arviointia, toistuvia keskusteluja sekä kokemusten ja arvojen jaka­mista ja työstämistä yhdessä. Tässä vuorovaikutuksessa vastaanottaja on avainasemassa. Innovaatioiden synnylle ja hyödyntämiselle keskeistä on, että juuri johtajat vaikuttavat eniten organisaation kulttuuriin ja ilmapiiriin. Luomalla ja ylläpitämällä yhteisöllistä, luovuutta ja oppimista helpottavaa kulttuuria ja ilmapiiriä johtajat voivat tehostaa organisaationsa innovatiivisuutta.

Yhtenäinen, yhteisöllinen johtamiskulttuuri ovat synnytettävissä transmoderneista arvoista. Näitä ovat ihanteellisuus, inhimillisyyden uudet näkökulmat sekä uudenlainen visio tulevaisuudesta. Henkilökohtainen kasvu, henkinen ja hengellinen elämä, ihmissuhteiden humaanius sekä toisista huolehtimiva palvelunhalu kulkevat etumaisina. Transmodernisteilla henkinen kehitys käy aineellisen edellä. Heidän toimintaansa siivittävät toivo, myönteinen tulevaisuudenkuva ja muutos sekä mahdollisuuksien näkeminen uhkien sijaan.