Asiantuntijuus saa syvyytensä elämästä
Suomessa vihdoin virinnyt talouden noususuhdanne lisää merkittävästi konsulttien ja tutkijoiden kaltaisen ulkopuolisen asiantuntijuuden kysyntää ja muuttaa heidän rooliaan strategisemmaksi. Kun yritysten ja julkisen sektorin rahoitusasema paranee, investoinnit uuteen kasvuun, tuotekehitykseen ja innovaatioihin lisääntyvät.
Kultarannikon äärellä liikkeenjohdon konsulttien hyödyntäminen lisääntyy uusien markkinoiden, fuusioiden ja yritysostojen kartoittamiseksi. T&K-investointien kasvattamiseksi tutkimustieto korostuu. Säästämisestä siirrytään riskiä ottavaan kehittämiseen.
Tämän päivän asiantuntijayhteisöjen osaaminen ja kilpailukyky saadaan kukkeimmilleen vain jakamalla johtajuus, kokemus, voima ja toivo kaikkien työntekijöiden kesken. Temppu onnistuu harvoin omassa porukassa – mitä enemmän yksilöillä on tietoa, taitoa ja motivaatiota, sitä enemmän on myös tunteisiin perustuvia ainoita oikeita ratkaisuja. Solmua avaamaan tarvitaan johdon konsultti. Mutta mistä löytää sellainen porukan pudistelija, jonka katu-uskottavuus riittää nukkavieruimmankin änkyrän ohjaamiseen yhteisen menestyksen tielle? Tarvitaan ihminen, jolla on paitsi älyä myös viisautta, valmiutta seistä sanojensa takana, riippumattomuutta ja kykyä vastata yksilöllisiin houkutuksiin.
Ammoin ongelmaa ei ollut: agraari- ja modernissa yhteiskunnassa suureen tarinaan kuului pikku osasena, että vanhuus ja viisaus kulkevat käsi kädessä – oppipojasta kasvaa kisälli ja kisällistä varttuu mestari – jälkimmäisen turvallisessa, kiihkottomassa ja kärsivällisessä ohjauksessa. Mutta postmoderni hylkäsi kvartaaliajattelussaan suuret tarinat. Yhtäkkiä, ilman työ- ja elämänkokemusta, kirjaviisauden kyllästämänä hädin tuskin yliopiston oven sulkenut nuorukainen on oppinut kaiken elämästä. Kaksikymmentäviisivuotiaana hän on kypsä ohjaamaan, sparraamaan, neuvomaan yritys- tai yhteisöjohtajia ihmiselämän koko kirjossa. Etiikka, oma elämän- ja johtamiskokemus, yksityiset ja ammatilliset vastoinkäymiset ja niistä selviytyminen, toisen kuuntelu ja kunnioitus, luottamus tuntuvat tänään olevan turhaa sanahelinää, sivuun vain ja uutta usvaa putkeen!
Suurten tarinoiden sietää ollakin mennyttä. Mutta olisiko pienten tarinoiden kerronnan ja kuuntelemisen aika? Ammattilaisten tarinointia ahmiessani olen kerta toisensa jälkeen huokaissut, pysähtynyt, hävennytkin. Kauhuissani olen ajatellut, että kolmikymppisenä olisin "konsultoinut" huippuosaajia heidän organisaatioittensa aallonpohjissa. Olisin ollut tyhjä kuin rinkelinreikä. Johtajat – olisiko nuoruudenintoista hypetystä hyödyllisempää tutkistella ammattilaisten kertomaa, kokemaa ja elämää? Aarteita tarjoavat oman niin ammattiväkenne tarinat kuin kokeneen mestarin, mentorin, riippumattoman ja katu-uskottavan konsultin kertomukset. Ammattilaiseksi tai johdon konsultiksi ei tulla suoraan koulunpenkiltä. Mestaruus saavutetaan tässäkin lajissa vasta uran huipennuksena, elämää elämällä ja kokemalla.
Tekoäly muuttaa osaltaan asiantuntijatyötä nopeasti tehostamalla tiedonhakua, automatisoimalla rutiineja ja tukemalla päätöksentekoa. Merkittävää on, että se toimii apulaisena, joka vapauttaa aikaa vaativiin ja luoviin tehtäviin.
Rengistä ei kuitenkaan ole isännäksi. Siinä missä tekoäly etsii ja tiivistää isot määrät tietoa nopeasti, hoitaa rutiinit ja säästää aikaa, asiantuntijan elämänkokemuksen myötä kehittynyt luovuus korostuu.
Pienet tarinat syntyvät elävässä elämässä - nuotiotulien, kesäöiden kala- ja melontaretkien, syksyisen sienimetsän tiimellyksissä - jopa kaupunkien ummehtuneiden kujien ja porttikonkien hämyssä. Niistä ne on osattava suodattaa ylipistojen ja kokoushuoneitten strategiapohdintoihin. Riskikykyisen soveltajan markkinat ovat mittaamattomat,
